Vanhempainneuvosto kokoontui

Tänään oli vanhempien/huoltajien vuoro kokoontua yhteen Kirkonkulman saliin rippikoulumme tiimoilta. Illan aikana olivat vanhempainvartit ja vanhempainilta.

Vanhempainvartissa käytiin läpi rippikoululaisen turvatietolomake ja kuvauslupa sekä keskusteltiin muista ajankohtaisista kuulumisista. Vanhempainillassa oli tarjolla enemmän yleisiä aiheita rippikoulumme sisällöstä ja tulevista merkkipaaluista aina konfirmaatioon asti. Tietysti lauloimme myös pari veisuakin.

LeDi - Pari tuntia lähetystä ja diakoniaa

Diakonian kanavatyöskentely.

Kirjainyhdistelmä "LeDi" on aina herättänyt hieman kummastusta rippikoululaisten joukossa. Kyseessä on vuosittainen rippikoululaisille räätälöity lähetyksen ja diakonian teematapaaminen, joka toteutetaan neljässä eri puolen tunnin kanavassa:

1. Diakonia eli lähimmäisenpalvelu
2. Lähetystyö ja kirkon ulkomaanapu
3. Ekologia ja kansainvälisyys
4. Kanavien kiteytys ja päätöshartaus

    

Viimeinen kanava kokosi kaikki aamupäivän LeDi:n rippi-
kouluryhmät yhteen loppukiteytykseen ja hartauteen.

Kanavissa meitä aiheisiin johdatteli Järvenpään seurakunnan diakonityöntekijöitä avustajineen sekä lähetyksestä vastaavat papit. Viimeisessä kanavassa mukana oli myös pari seurakunnan nuorta säestelemässä hartaushetken yhteislauluja.

Lähetyksen ja diakonian teemoja käsitellään   tavalla tai toisella myös rippikoulun leirijaksolla,   joten teematapaaminen oli hyvä peruspaketti lähetyksen ja diakonian maailmaan.

Isä meidän

Viides pysäkkimme meidän Leiriniemen riparille oli Isä Meidän -näytelmä. Huutelimme toinen toisiamme tuttuun tapaan kirkon portailla, jotta saatiin porukka kokoon. Kun kirkko täyttyi nopeasti katsojista, mekin suuntasimme omille penkkiriveillemme. Takaamme kuului napakka ohjeistus: "Pojat, lakki pois. Ollaan kirkossa." Minunhan se olisi toki kuulunut muistuttaa, mutta kaikkea ei näköjään ihminen kerralla muista :)


Näytelmän alettua joukossamme kihisi ja kuhisi. Jotain ajateltavaa näytelmästä nousi. Kun ylimääräinen kuhina saatiin vaimennettua, niin lopun seurasimme varsin intensiivisesti. Näytelmässä oli ajatuksia nuoren näkökulmasta, kun vanhemmat harkitsevat avioeroa. Elämänmakuista tarinaa siis. Näytelmän  mukana kulki myös tapahtumat, jotka Jeesus eli Jerusalemin kaduilla omana aikanaan. Hänkin koki hylkäämisen, hänkin jäi yksin huutonsa kanssa. Tätä Jeesusta ei turhaan kutsuta veljeksemme. Hänen elämäntarinaansa, ja myös omaamme, me tutustumme riparimme aikana!

Betonimessu - hieman toisenlainen messu

Jo lähes vanhasta tottumuksesta kokoonnuimme jälleen kirkon ulko-oven kokoamaan ripariryhmämme. Kun lähes kaikki olivat paikalla, siirryimme kirkkosaliin - tällä kertaa jäimme alakertaan.

Tällä kertaa vuorossa oli Betonimessu, joka on nuorten toteuttama jumalanpalvelus kaikenikäisille. Betonimessua vietetään aina joka kuukaidem ensimmäisenä tiistaina klo 18 alkaen. Messu tuntui rennolta ja siellä laulettiin lähinnä Nuoren seurakunnan veisukirjan lauluja. Eli niitä samoja, joita tulemme riparillakin laulamaan. Lauluja säesti nuorten messubändi.

Betonimessua ei ollut pituudella pilattu: vain yksi tunti ja sitten kotiin. Tai no, rohkeimmat jäivät vielä hetkeksi kirkon takaosaan "kirkkomehuille" ja pullalle. Kuulemma kuuluu aina tärkeänä osana Betonimessuihin.

Huikea vauhti: kaksi messua kolmessa päivässä. Mutta siinäpä ne kevään ennakkojakson messut sitten olivatkin.

Messussa näköalapaikalla

Tänään kokoonnuimme kirkon pääoven edustalle nimenhuutoon jo aikaisin aamulla klo 9.45. Voihan sen sunnuntaiaamun näinkin aloittaa :).

Siitä sitten siirryimme kirkkosaliin, nappasimme käteemme virsikirjat lisävihkoineen ja kapusimme portaat kirkon yläkertaan eli lehterille. Sieltä olikin melko kivat näkymät seurailla messun tapahtumia sekä yrittää varovaisesti osallistua messun kulkuun noin puolentoista tunnin ajan.